Su 4.3.12
Noin puolikas päivä raksailua, en muista millo viimeksi näin.
Iltasella pesueen pienimmän kans salille, ei tullu painikavereita niin hippailun ja leikin ohessa jumppaa.
- Askelkyykkykävely salin pääähän ja takas + pystypunnerruksia 20 - 60kg
- Isoimmalla säkillä syliltä heilutuksia
- Keskikokosella säkillä suplexeja
- Kuntopallolla sivuheitot, randy-punnerrukset ja aurinkokylet
- Erilaisia leukoja
- Loppuun niskojen varassa pyöriskelyä
Vähän joka väliin shuutin mallailua. Edelleen polovet vähä rajottaa.
Iso säkki (n.2m) syliltä paino! Vaikkei päässy nujuaan nii mukava reeni ja hyvä hiki.
7 kommenttia:
Sullaki löytyy noita treenivariaatioita melko paljon takataskusta. :)
Joo tekis mieli reenata vaikka miten ja enemmänki, mutta näillä nyt mennään.
Yleensäkki mun mielestä tämmösen harrastelijan kannattas yrittää reenata monipuolisesti, mutta silti keskittyä niihin perusteisiin. Esim. voimaharjottelussa perusvoimaa perusliikkeillä. Ja silti koittaa välillä mennä epämukavuusaluille, eli käyä välillä juokseen/hiihtään/voimisteleen/ym. tekemällä niitten perusjuttuja, mikä nyt kellekkin on heikkousaluetta.
Siis pitäis.
Tahtoo itelläki burpeet unohtua jos es pieni mahis päästä nujulle.:)
Hei, tulikin mieleen yksi olennaisen tärkeä kysymys, josta olisi mukava kuulla sinun mielipide, kun olet varsin pitkän harrastushistorian omaava atleetti. :)
Miten sinä näet, että on järkevää yhdistää nousujohteisuus monipuoliseen harjoitteluun? Nousujohteinen harjoittelu on kuitenkin se, mikä pitää kehityksen tiellä. Oon ite huomannut esimerkiksi, että voimatreenin ja painin yhdistäminen on palautumisen kannalta veitsen terällä tanssimista. Voimistelu yms. raskaampiin taitohommiin ei riitä näiden jälkeen paukkuja. Toisaalta mieli tekisi treenata määrällisestikin enemmän kuin kroppa ja stressitaso antaa myöten. Lopputulos on kompromissi, jossa paini ei kehity ja voimatasot kehittyy hitaasti, koska hyvin palautuneena suoritettavia treenejä tulee varsin harvoin.
Olen toisaalta miettinyt, että palautumiskapasiteettia pystyy kehittämään cardiolla, joka toimii myös itsessään palauttavana harjoitteena sopivan matalatehoisena. Olenkin lisännyt cardiota yhtälöön mukaan ja kappas vain, kaikki treenit kulkee paremmin, vaikka treenitunteja kertyy viikossa enemmän! Lisäksi huoltavat harjoitteet ovat olennaisessa roolissa jotta kroppa on valmiina raskaampiin voimaharjoitteisiin.
Lisäksi voisi ottaa esille klassisen esimerkin maakuntatason lätkänpelaajista, jotka treenaa kesät fudista ja jäätreenien alkaessa joutuvat toteamaan, että eihän se rautainen juoksukunto siirtynytkään sinne jäälle. Olettaa saattaa, että siitä jotain hyötyä on, mutta ei lähellekään 1/1 vastaavuutta lätkän kanssa, vaikka lajit esim. sykealueiltaan on jokseenkin lähellä toisiaan. Tämän tapauksen valossa monipuolisuutta on vaikeampi perustella, koska lajivoima/-kestävyys/-nopeus kehittyy kuitenkin parhaiten töttörööö... sillä lajiharjoittelulla!
Pitkä tarina, funtsi jos sittenkin käyttäisit vastaamiseen investoitavan ajan vaikkapa treenaamiseen. :)
Jätkässä asuu kyllä pienisuuri analyytikko!:)
Mää en oo suuremmin ikinä suunnitellut kautta ressannut reenaamisen suunnitelmallisuuesta, tärkeintä mulle on aina ennenkaikkea ollut se, että pääsee treenaan. Toki joku johtava ajatus on munki hommassa yrittänyt olla. Varmasti tulokset ja kehitys ois voinu olla dekadia parempaaki, mutta vois sanoa, että oon klassinen "rakkaudesta lajiin"-jäbä, ja nuita lajeja on paljon.:)
Mutta ihan totta turiset, nousujohteisuus yhistettynä monipuoliseen harjoittelemiseen on vaikiaa. Toisaalta joku on sanonut, että "ainoastaan hyönteiset erikoistuu, ei ihimiset". Eli kyllä meidän funktio on olla vahavoja, kestäviä ja nopeita. Tai siis yrittää olla ainakin keskinkertasia kaikissa näissä.
Ja oikeassa olet myös siinä, että painihommat _on_raskaita_. Herkällä korvalla pitää kuunnella mitä jaksaa. Levon laiminlyömisestä on löytyy huonoja esimerkkejä hyvinki läheltä. Mutta jos pystyy nimeämään ykköslajin, niin homma hiukan yksinkertastuu, sillä se on teh laji ja muut on sitten oheisharjottelua. Mutta tuo oheisharjotteluki on vaan nii koukuttavaa...
"Monipuolisuus-dilemmahan" pelkistyy siihen, että miten ihmeessä kehittyä kaikessa minkä reenaaminen on vaan niin mukavaa, ja aikaa on muutenki liian vähän. Mutta jos kattoo mun blogista esim.voimatasoja vuosien takaa, niin pikkuhilijaa ne on hilautuneet ylöspäin. Ei mahottomia, mutta kuiteski. Ja työ takana on ollu sitä nöyrää perusvoiman nitkuttamista iliman suurempia kikkailuja. Välillä tullu kevyemmin, välillä painanut. Mutta eteenpäin on menty.
Parhaat tuloksethan saavuttaa sillä, että jaksottas harjotteluaan (peruskunto jne mitänäitä on) tai keskittyy jonkun ajanjakson esim. voimaharjotteluun. Esimerkiksi viime kesänä olosuhteiden pakosta (raksa + polovet) tein paljon mavea tavottaana 200kg, ja se tuli kun vaan veteli tarpeeksi maasta. Simple as that. Mutta kun aikaa on rajallisesti ja painin kutsu on kova, niin aina "vakava" muu-reenaaminen tai jaksottaminen on ainaki mulle kompromissia. Eli jos mulla on mahis päästä nujuaan, meen nujuaan ja skippaan juoksulenkin.
Taitotasojen kehityshä on sitten oma juttunsa, vaatii aikaa, hyvää koutsausta ja hyviä reenikavereita. Osa-alueet mihin on pystyny panostaan enemmän (esim. nuju) menee seki pikkuhilijaa eteenpäin, mutta päinvastanen esimerkki on sitten painonnosto, jossa tempaus 80kg, työntö ~105kg alkaa olla maksimit tekniikan loppuessa. Vaatisi taas perusteellista paneutumista hilata nuita ylöspäin. Kuten myös voimistelu, joka ollut nyt tovin taustalla mulla, perustaso on koko ajan päällä, mutta kehitystä ei tietenkään tapahu kun ei oo juuri kerenny tekeen voimistelujuttuja.
Hyvä cardio on ehoton edellytys kovaa reenamiselle. Se on pullonkaulana heti jos meinaa ärsyttää roppaa säännöllisesti eri suunnilta. Ja myös nuo huoltavat jutut ja hyvät lämmöt on aina vaan tärkiämpää...Senkin sanon kokemuksella.
Aika itestäänselevyyksiä tuli! :D
Painihomma on itessään luksustason jumppaa monipuolisuudessaan. Ja ennekaikkea se on mmmmmahtavaa! Jos jostain hommasta tykkää, nii sillä mennään jo pitkälle.
Mää luulen, että Tikillä ois heittää oma kaksenttisesä tähän hommaan. Ihan numerotason faktoilla. Mies on kehittynyt "kaikilla" fysiikan eri osa-alueilla reenaamalla monipuolisesti. TIKI?
Loistavaa settiä, kiitos! Ei itestäänselvät ajatukset ole millään tavalla huonompia kuin hifimmät jutut. Päinvastoin. Ehkä itelläki suurin oivallus viime vuosina on ollut yhä vankempi orientoituminen siihen, että tulokset nousee pitkällä aikavälillä. Nuorempana ei malttanut odottaa, jolloin piti kyykätä kovaa kolmesti viikossa muiden lajien lisäksi. Kehitystä tuli, mutta alas tultiin myös yhtä nopeasti.
Mielenkiintoista huomata, miten harrastamisen voi nähdä eri näkökulmista. Minulla treeniin on aina kuulunut tavoitteellisuus, suunnitelmallisuus ja uuden oppiminen. Nämä ovat ehkä tärkeimmät syyt miksi ylipäätään harrastan. Elämäntilanteesta riippuen pystyn innostumaan mistä tahansa lajista, jossa nämä ovat kulloinkin mahdollisia. Kehitys on ollut tavoitteellisuudesta huolimatta vuosien varrella max. keskinkertaista. Kausiluontoisesta treenauksesta olen jokseenkin luopunut, vaikka pidän sitä periaatteiltaan erittäin toimivana. Omat kokeilut on vain joka kerta kaatunut joihinkin urheilun ulkopuolisiin tekijöihin, jotka ovat vieneet fokuksen isosta kuvasta. Sitten on taas jatkettu treenailua "silloin kun ehtii".
Lajeja on minullakin ollut sulkapallosta kumparelaskuun. Jokaisesta on jotakin jäänyt takataskuun, joten olen oppinut arvostamaan monipuolisuutta. Silti elättelen vielä toiveita siitä, että jossain lajissa pääsisi sellaiseen kondikseen, että voisi käydä kisaamassa ja olla aidosti tyytyväinen omaan suorituskykyyn voitti eli hävisi.
Rummutan myös Tikin kommentin puolesta. Äijällä on järkyttävän kova draivi treenata kovaa, järkevästi ja ennen kaikkea tuloksellisesti, mitä arvostan suuresti.
Erittäin mielenkiintoista keskustelua treenaamisesta ja kehityksestä. Tuollahan nuo tärkeimmät asiat tulikin teksteissä.
Heitetään jotain ajatuksia omasta treenauksesta:
Mulla itellä on tosiaan kaikki osa-alueet kehittynyt (voima, räjähtävyys, nopeus, kestävyys jne..) täysin crossfit harjoittelu filosofialla. Aikanaan treenasin lajinomaisesti jenkkifudista määrällisesti enemmän kuin nykyään, mutta näin vanhoilla päivillä oon murskannu kaikki vanhat testitulokset (painonnosto, voimannosto, ketteryystestit, coopper, vauhditon pituus...).
Kaikki kiteytyy omasta mielestä siihen, että tekee hommaa "rakkaudesta lajiin" eli ku on intohimo omaan lajiin, niin kehitys on väistämätöntä. Toinen pointti on se, että treeneissä on mentävä epämukavuusalueelle, että kehittyy PISTE. Niin ja tärkeintä on sitten olla loukkaantumatta:)
Nonni. Nyt alakas olla ainekset kirjaan kasassa. Kansikuvaan miehiä speedoissa ja nimeksi "Hard work pays off" Kiitos osallistujille. Treenipaneeli kokoontuu jälleen ensi viikolla!
Lähetä kommentti