Ke 2.1.13
Tännää oli HUONO polovipäivä. Kesken päivää ihan yhtäkkiä JOM...jomotus ja paine iski etupintaan.
Illalla perheen urheilijan kans korttelijuoksua- ja potkukelekkailua, NA:tikassa heiluntaa päälle lämmöksi.
Pihalla
- Askelkyykkykävely levypaino suorilla käsillä 20*5kg, 20*10kg, 20*15kg, 20*20kg
NA
- Sutiboksinousut 12kg kaks sarjaa
- Rengassetti (skin-the-cat, leuat, souvut)
- 4*Lsittiä joitten välissä selekäkeinuntaa
Höntsät lopuksi.
Vituttaa kyllä tälläi semisti reenata. Joulun ajan polovi oli arkielämässä aika huomaamaton, mutta eise oo kunnossa. Tympäsee tämä epävarmuuski, että mikä siellä ahistaa. Mutta ei se auta nyt ku vähän muitten osa-alueitten nojalla pitää koipi mahollisimman hyvässä rasvassa ja ootella jatkoja...
2 kommenttia:
Tsemiä arjen aherrukseen polvitaistelutoverille. On mahtihomma, kun pystyt motivoimaan ittesi reenaamaan puolivaloillakin. Ei se herkkua ole, mutta se erottaa näin kärjistetysti sanottuna omistautuneen amatööriurheilijan ex-urheiljasta ja nykyisestä ylipainoisesta alkoholisistista, jonka penkkimaksimi omien sanojen mukaan OLI 20v sitten VÄHINTÄÄN 200kg, mutta sitten jokin itsestä riippumaton asia päätti lupaavasti alkaneen uran, jossa OLISI OLLUT potentiaalia AINAKIN maalimanmestaruuteen asti. Näitähän riittää... :)
Kuulostaa juuri silti, että siellä polvessa on se lipare irti. Ja se miten se sattuu aina kääntymään, riippuu päivän tuntuma.
Leikkauksen pitäisi auttaa välittömästi.
Lähetä kommentti